Hiljentymistä luonnossa

Kevät alkaa olla jo hyvinkin pitkällä. Uupumuksen kourissa vuodenajan kuvallinen dokumentointi on jäänyt harmittavan vähälle. Ja jos sen onkin saanut itsestään jonkun kerran irti, että on tarttunut kameraan ja kuvannut, niin ainakaan kuvat eivät ole päätyneet käsittelyyn. Paljon on ollut myös ihan arkista häslinkiä ja tohinaa, joka verottaa ennen kaikkea sitä rajallista aikaa.
Mutta nyt on alkanut tuntua varovasti siltä, että motivaatio voisi olla palailemassa. Ei vain kuvaamiseen, vaan muuhunkin harrastustoimintaan (joka on siis ollut yhtä lailla syväjäädytettynä kuin kuvaaminenkin...).

Tänään lähdimme koko perheen voimin kuuntelemaan sekä katselemaan hiljaista luontoa eväiden kera. Ihanaa auringonpaistetta ja lintujen laulua. Paikan päällä huomattiin, että hieman turhan kolea tosin oli eväsretkeilyyn (varsinkin tällaiselle vilukissalle, joka sormet sinisinä nautti syömisiään).
Kamera oli toki mukana ja muutaman kuvan sain aikaiseksi. Lapsiperheen retki + valokuvausreissu ei ole paras mahdollinen yhtälö, se näkyy aina kuvissakin.

Laitetaan nyt tämä viimeinenkin, vaikka onkin kovin samanlainen kuin yksi edellä olevista.

Kuvauspaikkana Suomen kansallispuistoihin lukeutuva Kurjenrahka. Huolimatta siitä, että asun perheineni paikkakunnalla, jolla olen asunut lähes koko elämäni ja jolta on lyhyt matka Kurjenrahkalle, en ollut koskaan ennen käynyt paikassa. Sinne täytyy kyllä ehdottomasti poiketa joku kerta ajan kanssa katselemaan ja kuvailemaan.

p.s.
Ei kyllä nähty yhtäkään Lauri Tähkää reissullamme, vaikka linkin takaa löytyvien sivujen galleriakuvien perusteella niitä esiintyy Kurjenrahkan alueella runsaasti.