Kuva päivässä: #5

Kävimme tänään koko perheen voimin nauttimassa Forecan ja Ilmatieteen laitoksen lupaamista auringonpilkahduksista.

On aurinko tainnut viime näkemän muuttaa olomuotoaan, sillä vastassa oli auringon ja puolipilven sijaan tätä:

Eikä tuo taivaan hienoinen sinerrys ollut pilvetöntä taivasta, vaan päättymätöntä sinertävän harmaata pilviutumassaa, jonka läpi ei tasan yksikään auringonsäde tunkeutunut koko päivänä.
Täytyy sanoa, ettei ollut ihan sitä mitä odotin. Pistenä i:n päälle piskuinen tihkusade. Ihailtavan määrätietoisesti kyseiset meteorologiset tutkimuslaitokset/palvelut pitivät kiinni ennusteestaan päivän loppuun saakka.

Päivän kuvan poseeraaja löytyi samaiselta Kurjenrahkan reissulta

Kertokaa ihmeessä viisaammat, jos osaatte veikata kuka kaveri tämä oli. Itse tunnen (ehkä täysin syystä) ötökkäkansaa huonosti, enkä kyennyt väristyksiltäni kovin pitkään etsimään netistä saman näköistä. Mitään raitaa tai erityisempiä ulokkeita kuitenkaan ei tässä menijässä ollut. Kooltaan oli arviolta n. 4-5 cm. 

Hämmentävää todeta, mutta tältä näyttävät talviset maisemat eteläisessä Suomessa viides tammikuuta.

Kuva päivässä: #4

Meillä aloitettin tänään purkutyöt.

Päivän kuva-aiheen piti olla jotakin aivan muuta, mutta koska unohdin ottaa kuvaa aiemmin suunnitelemastani aihepiiristä, on nyt tyytyminen tähän :)

Kuva päivässä: #3

Joulu oli ja meni. Kuinka haikeaa :( Olen jouluihminen ja joka vuosi tuntuu, että joulun pois kerääminen tulee eteen liian nopeasti. Tänään siivosimme ja kuusi sai lähteä. Koristeet matkasivat laatikkoon odottamaan ensi joulunalusaikaa.

Kuva päivässä: #2

Päivän kuvausaiheeksi valikoitui kasvi.

En tiedä, kuinka moni tuli ajatelleeksi, mutta kuvassahan möllöttää siis joulutähden eli tieteellisemmin Euphorbia pulcherriman kukka. Makrona toki, sillä vaikka tämä oma joulukukkani edustaa väritykseltään hieman erikoisempaa lajiketta, eivät pikkuruiset kukinnot ole sen suurempia kuin muissakaan malleissa :)

p.s.
On kyllä ollut muuten äärimmäisen harmittavainen talvi tähän mennessä. Rakastan lunta, pakkanenkaan ei haittaa (kunhan ei liiallisuuksiin mennä, olen vilukissa nimittäin). Tämä päälle jäänyt pimeä ja märkä loppusyksy ei kovasti mieltä ylennä (joskin pidän myös syksystä). Taitavat jäädä kauniit talvipäivät ja talvikuvat tältä talvikaudelta näkemättä... :(

Kuva päivässä: #1

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tälle vuodelle keksin itselleni kaikenlaista haastetta, joista yksi on nimeltään "kuva päivässä". Tarkoituksena siis yksinkertaisesti napata jonkinlainen, tarkemmin määrittelemätön kuva päivässä ja julkaista se blogissa. En aio olla itselleni turhan ankara, en ota stressiä tästä haasteesta. Stressiä on elämässä muutenkin riittävästi :) Tiedän, että tulee päiviä, jolloin en ehdi ottaa kameraa käteeni. Tulee varmasti myös päiviä, jolloin en jaksa ajatellakaan ottavani kameraa käteeni. Mutta jos pyrin siihen, että olisi enemmän niitä päiviä, jolloin kamera käy kädessä ja jonkinlaista tulostakin syntyisi.

Projekti alkaa komeasti hieman myöhässä. Kuva tosin on ihan oikeasti otettu 1.1.2014. Laadullisesti kuvassa on rutkasti toivomisen varaa, mutta tällä mennään tänään. Muuhun ei ollut aikaa ;)

Reilu hengähdystauko

Blogissa on ollut suorastaan aavemaisen hiljaista. Aika ja energia eivät ole riittäneet sen enempää harrastuksille kuin bloggaamisellekaan. Ehkä elämä jossakin vaiheessa tasoittuu pysyvämminkin, mutta josko tässä yrittäisi edes välillä saada jotakin tällä saralla aikaiseksi.

Nappasin pitkästä aikaa kameran kouraan tässä alkuviikosta ja lähdin ulos kuvaamaan kauniiseen auringonpaisteeseen. Takapihaa pidemmälle en kylläkään siihen hätään olosuhteiden pakosta päässyt.

Tällä hetkellä ei ulkona enää näin talviselta näytäkään, vaikka lämpötila nollan alapuolella onkin.

Patikoinnilla

Ei nyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta patikoinnilta eilinen kolmen tunnin kävely Kurjenrahkan kansallispuistossa tuntui. Kiersimme koko perhe Savojärven kierroksen, jolla on pituutta n. 6,5 km. Pienten lasten kanssa matkanteko ei luonnollisestikaan ollut kovin rivakkaa muutoin kuin valokuvausyritysten kannalta. Hienosti kuitenkin pienetkin jaksoivat ja saimme viettää perheen laatuaikaa aurikoisessa säässä luonnosta nauttien.

Reittihän näytti hyvin pitkälle yllä olevan kaltaiselta. Levähdyspaikkoja reitiltä löytyy useita, lähinnä tosin uudelta puolelta. Edellä oleva kuva on vanhaa puolta.

Hillaa tulossa.

Labyrintti.

Tällainen tipunen tuntui olevan hieman hätääntynyt, kun ilmestyimme maisemaan. Lensi jokusen matkaa perässämme ja päästeli kiivaan kuuloista sirkutusta. Ehkä pesä lähellä? Tämä episodi sattuikin alueella, jolla oli kyltein ilmoitettu lintujen pesimärauhasta alkukesästä heinäkuun puoliväliin. Ei toki kiusattu lintusta, tämän suhruisen kuvan juuri ja juuri sain perusobjektiivini zoomilla. Olen muuten huomannut, että olen alkanut kaivata kunnon zoom-objektiivia. Kuinka kiva olisikaan saada luontokappaleista parempia ja lähempiä kuvia.

Pikkuruinen sammakkokaksikko loikki eteemme yllättäen. Toinen paineli piiloon yhtä nopeasti kuin tuli esiinkin, toisesta ehti ottaa jopa kuvia. Söpö oli kuin mikä! Kuvasta ei käsitäkään, kuinka pieni oli, muistikuvien ja arvion mukaan ehkä pari senttiä pitkä kaveri.

Sinisiipiä. Tarkempi laji osoittautui hankalammaksi selvittää, jos joku tietää, saa kertoa! Vai onkohan kuvassa useampaakin eri sinisiipiperhoslajia?

Pieniä sinisiipiperhosia on Kurjenrahkan alueella todella runsaasti, se on tullut huomattua aiemmillakin käyntikerroilla. Harmittaa, kun ei ehtinyt lasten tahdissa kulkiessa paneutua kuvaamiseen, laatu kärsi kovasti.

Kierrokseen kului aikaa tosiaan yllättävät kolme tuntia. Kierroksen lopussa aurinko alkoi jo olla vahvasti laskusuunnassa.