Haasteen aiheeksi oli tällä juhlavalla kerralla annettu kolmen kuvan sarja samasta, omavalintaisesta kohteesta.
Itse heittäydyin vallan nostalgiseksi ja haastevastaukseni näyttääkin täten seuraavalta:
Kuva(t)han näkyy/näkyvät onnettoman pienenä, joten klikkailkaa suuremmaksi.
Kyseinen kohde on aikoinaan käymäni ala-asteen portaikko, josta tuli kuljettua joka ikinen koulupäivä. En pitänyt koulusta: en paikasta, en opettajista, en ilmapiiristä, enkä varsinkaan toisista oppilaista. Olin tavattoman helpottunut, kun pääsin ala-asteelta yläasteelle, sillä omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että pääsin päivittäin 15 kilometrin päähän ala-asteestani. Yhden kerran olen käynyt ala-asteelta lähtemiseni jälkeen moikkaamassa opettajia, silloinkin kaverin ehdotuksesta.
Huolimatta kaikesta siitä antipatiasta, jota ala-astettani kohtaan tunnen, oli olo nyt autiolla koulunpihalla kulkiessa haikea. Ihmismieli on omituinen. Tai ehkä olen tulossa vanhaksi ja kaikki muistot nuoruudesta (ts. lapsuudesta), kun elämä oli tyhjä taulu ja maailma mahdollisuuksia täynnä, alkavat tuntua kultareunaisilta. En tiedä. Joka tapauksessa tähän portaikkoon liittyy paljon tunnetta, joskin pääasiassa negatiivista.
Tässä vielä extrana portaikko kokonaisuudessaan. Jos joku tunnistaa koulun, huutakoot HEP! :)
p.s.
Tätä postausta väsätessäni tajusin, että siitä, kun aloitin ala-asteen, on 21 vuotta! Miten voi olla, en tunne olevani juuri tuota vuosimäärää vanhempi kaiken kaikkiaankaan...
Kaunista patinaa, kaikesta huolimatta. Kyllä niin on, että aika korjaa muistoja, kaikkea ei tarvitse muistaa. Kouluaika on ollut vaikeaa varmasti kaikille jossakin vaiheessa. Onneksi sinne ei tarvinnut jäädä :)
VastaaPoistaKiitos kommentista, kaari3! Koulu lienee niitä paikkoja, joista suurella osalla on enemmän tai vähemmän huonoja muistoja ja kokemuksia. Valitettavasti. Mutta toden totta, sinne aikaan ei onneksi tarvinnut jäädä jumiin, sehän se olisikin ollut jotakin!
Poista